Asbestin käyttö rakennusmateriaaleissa
Yleisnimellä asbesti kutsutaan kuitumaisia silikaattimineraaleja. Yleisimpiä asbestilaatuja ovat krysotiili, krokidoliitti eli sininen asbesti, amosiitti ja antofylliitti.
Rakennusmateriaaleissa asbestia alettiin käyttää 1920-luvulla, ja käyttö oli laajinta 1960-70-luvun vaihteessa. Uudet suomalaiset rakennusmateriaalit eivät enää sisällä asbestia.
Asbestia käytettiin muun muassa seuraavissa rakennusmateriaaleissa
* ruiskutetut eristeet: katot, ilmanvaihtokanavat
* lämmöneristemassat: putket, kattilat, varaajat
* asbestisementtituotteet: seinä- ja kattolevyt, vesi- ja viemäriputket, ilmanvaihtokanavat
* lattiamateriaalit: vinyyliasbestilaatat, joustovinyylimatot, magnesiamassalattiat
* bitumituotteet: liimat, huopakatteet, vedeneristysaineet, bitumimaalit
* tasoitteet, julkisivumaalit, laattojen kiinnityslaastit ja asbestipahvi.
Asbestia käytettiin rakennusmateriaaleissa sen hyvien ominaisuuksien takia: asbesti on palamaton sekä hyvä lämmön- ja sähköneriste, ja sillä on hyvät akustiset ominaisuudet. Lisäksi asbesti oli halpaa.
Asbesti täytyy paikallistaa etukäteen asbestikartoituksessa. Asbestikartoituksessa selvitetään myös rakenteissa olevan asbestin ja sitä sisältävien materiaalien pölyävyys käsiteltäessä tai purettaessa. Erityisen pöliseviä ja sen takia purussa haitallisimpia ovat ruiskutettu asbesti ja lämmöneristemassat. Huomattavasti vähemmän pölyävät vinyyliasbestilaatat, bitumituotteet ja asbestisementti. Asbestin tunnistaminen perustuu Purkuvaiheessa kuitenkin törmätään usein kartoittamattomaan, rakenteissa piilossa olevaan asbestiin. Rakennustyömaan vastaavan työnjohdon täytyy osata varautua yllätyksiin asbestin osalta ja muuttaa tarvittaessa normaali rakennuspurku asbestityöksi.
